Liisan kauppareissu – Apuvälineitä muistisairaan arkeen

Tästä alkaa jatkokertomus, jossa lähdetään mukaan Liisan kauppareissulle. Liisa on 82-vuotias leski, joka asuu yksin omassa kerrostaloasunnossaan. Hän on fyysisesti hyväkuntoinen, mutta muistisairaus aiheuttaa nykyään pieniä ongelmia.

Jatkokertomuksen jokaisen osan lopussa kerron lyhyesti tuotteista, joista voisi olla hyötyä vastaavissa tilanteissa.

Tuotteet eivät ole välttämättä kaikille sopivia ja kaikissa tilanteissa toimivia, joten muistisairaan läheisten on pohdittava ovatko ne käyttökelpoisia heidän pulmissaan. Muistisairaan henkilön tilanne myös muuttuu ajan myötä ja nyt hyväksi koettu ratkaisu saattaa jo muutaman kuukauden päästä olla toimimaton ja joudutaan etsimään uutta.

1. osa: Liisan aamutoimet

Liisan mietteitä:
Herään, kun aamuaurinko kurkistelee ikkunaverhojen raosta. Loikoilen sängyssä ja ihailen ikkunalla kukkivaa santtua. Keneltäkäs minä sen lehden pistokkaaksi otinkaan? Taisi olla seurakuntatalolta. Tai sitten Ahosen Kaarinan ikkunalta. Lopulta on pakko nousta ylös ja lähteä vessaan. Keitän kahvia ja teen voileivän. Miksikähän jääkaapissa on tuota edamia? Minähän olen aina tykännyt emmentaalista! Olisiko kaupasta ollut emmentaali loppu? Keittiön pöydällä on pienessä kipossa pillereitä ja vieressä lappu: Ota nämä aamupalan kanssa. Kai ne on pakko syödä – vai oiskohan? Mitä sitten tapahtuisi, jos en ottaisi? Päätän nyt kuitenkin ottaa ne, vaikka se iso, pitkä pilleri inhottaakin. Sitä on niin hankala niellä, pelkään, että se juuttuu kurkkuun. Mikähän päivä tänään on, onkohan nyt sunnuntai? Eilen olin varmaankin jossakin kylässä, mutta missä se olikaan? En ole ihan varma. Jotenkin tuntuu muistikuva huteralta…vai olisinkos ollut illalla saunassa?

Ryhdyn pukemaan päälleni vaatteita. Miksikähän tuolilla on vielä tuo paksu pusero? Ulkonahan on kesä; aurinkohan paistaa niin lämpöisesti. Pitää ottaa vähän kevyempää päälle. Kaapista löydän kauniin kukkapuseroni. Se sopii juuri tähän keliin. Lähdenkin saman tien käymään kaupassa.

Ulko-ovella luen laittamani lapun: muista avaimet. Tarkistan, että ne ovat kassissa. Ulkona huomaan, että aamu on vielä raikas ja palaan ottamaan takin päälleni. Kävelen tuttua kävelytietä pitkin. Linnut laulavat joka puolella. Vastaan tulee rollaattorin kanssa vanha mies, joka tervehtii. Tervehdin kanssa, vaikka en kyllä tunne häntä. Ehkä hän luuli minua joksikin toiseksi? Vähän viluttaa, kun en ottanut baskeria päähän. No mitenkäs tämä kohta tuntuu nyt oudolta? Pitäisikös mennä suoraan vai kääntyä tuonne, missä on paljon taloja? Kyllä se kauppa varmaan on tuolla suoraan mäen takana. Voinhan sitten palata, jos ei näytä oikealta.

Vuorokausikalenteri. Kuva: DementiaOnlineShop.com

Vuorokausikalenteri. Kuva: DementiaOnlineShop.com

Kirjoitetut muistilaput ovat auttaneet Liisaa, ja hän on toistaiseksi pärjännyt kotihoidon ja tyttären etäavun turvin. Vuorokaudenaikojen hahmottaminen on viime aikoina ollut hieman hankalaa, varsinkin kun valoisuus on lisääntynyt kevään myötä. Liisa voisi hyötyä vuorokausikalenterista, jonka näytöllä on viikonpäivä, päivämäärä sekä vuorokaudenaika (aamu, päivä, ilta, yö). Viikonpäivän ja päivämäärän hahmottamisessa voisi auttaa myös kalenterikello.

Kalenterikello.  Kuva: DementiaOnlineShop.com

Kalenterikello.
Kuva: DementiaOnlineShop.com

Liisalla on käytössään turvapuhelin. Sen yhteyteen voidaan liittää erilaisia hälytys- ja turvalaitteita, jotka hälyttävät apua paikalle tarvittaessa. Ulko-oveen on mahdollista laittaa ovivahti, joka määritetään lähettämään hälytys esimerkiksi klo. 20–08 välillä, jos Liisa avaa oven lähteäkseen ulos. Turvapuhelimeen liitettävä ovivahti on hankittava turvapuhelinpalveluiden toimittajan kautta.

Ovivahti voidaan hankkia myös erillisenä ratkaisuna: mm. Sonera Vahti -palvelu sisältää sisäkäyttöön soveltuvan ovivahdin, jonka avulla saadaan hälytys oven avaamisesta esimerkiksi hoitajan tai omaisen matkapuhelimeen. Vastaavia ratkaisuja on kotikäyttöön tarkoitetutuissa langattomissa hälytysjärjestelmissä, joita myydään kodintekniikka- ja elektroniikka-alan liikkeissä. Ratkaisua pohdittaessa on tärkeä huomioida, että hälytys menee taholle, joka on lähellä ja pystyy lähtemään nopeasti apuun. Liisa on ehtinyt kävellä pitkän matkaa määrittämättömään suuntaan, jos paikalle saavutaan vasta tunnin päästä.

Oven lähelle voidaan sijoittaa myös liiketunnistimella toimiva äänimuistutin, joka sen virransyöttöön liitetyn ajastimen avulla aktivoituu tiettyinä kellonaikoina ja toistaa siihen äänitetyn viestin. Viesti voisi olla esimerkiksi: ”Älä lähde ulos” tai ”Soita Annukalle ennen kuin lähdet ulos” (Annukka on tytär).

Tarina jatkuu huhtikuussa: Liisan matka mutkistuu ja tytär huolestuu.